Kun olen tuolla yhteiskunnassa, valehtelen ihmisille usein. En tee sitä pöhöttääkseni itsetuntoani tai minkään materiaalisen hyödyn vuoksi, vaan enimmäkseen siksi koska se on hauskaa ja sillä pääsee heistä eroon. Kysymykseen "Miksi tilaat vain vihanneksia?" on paljon helpompi vastata "Minulla on AIDS eikä se aiheuta ristiriitaa AZT-pohjaisen ruokavalioni kanssa" kuin selityksellä pääosin vegetaarisista, käytännöllis-ideologisesti motivoituneista ruokailutottumuksista.

Joskus unohdan tämän ja vastaan rehellisesti, ja itseasiassa silloin joudun kuseen. Kuten yhtenä päivänä jolloin olin eräässä näistä HIV-positiivisista ruokakaupoista täällä, kimaltelevine käytävineen ja alennuskortteineen, jotka jos lasket yhteen tarkoittaa ettet kuitenkaan kostu niistä mitään, ja päädyin puhumaan tämän ruotsalaisen kanssa. Kaikki alkoi siitä kun hän kysyi minkämerkkisestä salsasta pidin, ja minä huomautin että vaikka halvat vaihtoehdot ovat hyvin suosittuja, laatuversio olisi varmaan samalla tasolla kuin se johon hän on tottunut.

Hän oli hämmästynyt. "Joten tiedät jotain Ruotsista?" Hmm, tunnen joitain ihmisiä sieltä, olen lukenut hieman siitä ja olen nähnyt kuvia ja videoita. Kuten ruotsalaista televisiota? Ei, itsetehtyä tavaraa ihmisistä sekoilemassa ympäri kaupunkien normaaleja alueita. En luota mihinkään mitä näen televisiosta. Se näyttää todella hienolta paikalta.

Tyypillisen itseään alentavia nämä ruotsalaiset. "No, siellä on kuin missä tahansa muuallakin" hän sanoo. Kerroin olevani samaa mieltä, mutta sen yhteiskunnan perusasenne on erittäin kehittynyt. Ei sen hallinnollinen järjestelmä - se on trendi, kuten myös talousjärjestelmät - mutta sen perusarvot, tasapaino luonnon kanssa ja kuolemanpelon puute. (Tällaista ei pitäisi sanoa ruokakaupassa ellet ole Marilyn Manson. Sitten ihmiset voivat tietävästi nyökätä ja sanoa, "Se johtuu kokaiinista", ja tuntea kuin he olisivat saaneet puijattua sinua, mitä kaikki nyt haluavat jokatapauksessa tehdä individualistisessa yhteiskunnassa. Yksilöllinen etu. Sitä on päivälliseksi, lounaaksi, aamiaiseksi, aamulounaaksi ja kaikille keksimillesi aterioille.)

Kerro lisää, hän sanoo. Joten töksäytän teesini kiistellyn pointin: että olemme alentuneessa yhteiskunnassa hävittäneet kyvyn arvostaa sitä mikä muodostaa hienomman yhteiskunnan. Kuinka kerrot poroporvareille että heidän tulisi pitää klassisesta musiikista, tai ymmärtää että miksi ruotsalaisten asenne katujen puhtaanapitoon ja loogiseen, tehokkaaseen suunnitteluun on ylivertainen? Se mitä he näkevät ovat suurten alemyymälöiden hinnat, jotka ovat täällä halvempia. Hän myönsi asian.

Sanoin että itse mieluummin maksan enemmän ja heitän enemmän rahastani yleensäkin yhteiskunnalle, en pelkästään julkisiin palveluihin, mutta asioihin kuten hyvinhoidettuihin teihin ja eekkereihin rikkumatonta metsää. Sanoin kuitenkin että sen toteutuakseen minun tulisi tietää että juuri minun kaltaiseni hyötyvät siitä, eikä niin että hoitaisin hyvinvointiyhteiskuntaa kelle tahansa kuka kulkee mukana.

Joten olet rasisti? hänen silmänsä kapenivat. "En, en oikeastaan. En ainakaan missään mielessä jossa olen kenenkään sanaa kuullut käyttävän. Uskon kansaani itseni vuoksi. Hyväksyn rotujen väliset eroavaisuudet ja erilaisen paikan luonnon järjestyksessä, mutta se ei ole minulle tärkeää - en välitä tuntea itseäni paremmaksi kuin joku toinen siksi että olen tiettyä rotua. Tiedän kyllä että yhteiskunta joka avaa rajansa ilman erottelua tulee hukkumaan maahanmuuttajiin ja tuhoutumaan.

Tiedän että suosin kaltaisiani. Pohjoiseurooppalaisia, painottaen senlaisia arvoja. En voi selittää kaikille että miksi kaupunki jossa kadut ovat suoria, jätettä ei ole ja kierrätyskeräys toimii, on parempi kuin joku paikka joka on epäjärjestynyt paskainen läävä, mutta jossa on sillä viikolla mahtavat hinnat muotielektroniikalle. Voin selittää sen joillekin, ja he ovat ihmisiä joilla on sama tausta kuin minullakin, jotka ajattelevat niinkuin minäkin. Mutta en anna sille mitään uskonnollista painoarvoa. Sillä minä olen haaveilija ja pitkän tähtäimen ajattelija. Kysyt minulta minkä tyyppistä kalustetta käyttää asennuksessa, ja valitsen sellaisen joka kestää niin lähelle tuhannen vuoden rajaa kuin vain mahdollista. Kun kasaan tietokoneita, kaikki on kiinnitetty varmasti ja osien laatu on korkea, joten ne hiton kojeet kestävät niin kauan kuin mahdollista. Vietän paljon aikaa vain ajatellen ja tulevaisuutta miettien, mutta hyödyn siitä kun aika tehdä asioita.

Jokatapauksessa, tämä on sitä pienintä erottelukykyä jota ei ole kaikkien saatavilla. Suurin osa amerikkalaisista ei esimerkiksi näe paljoa eroa ruotsalaisten ja amerikkalaisten kaupunkien välillä. He eivät arvostaisi korkealaatuisen tietokoneen ja jonkun sontaläjän välistä eroa, eivätkä todellakaan välitä että kestävätkö heidän vessan kalusteet tuhat vuotta vai eivät. Halpa ja kertakäyttöinen kelpaa heille.

Mutta jos ajattelet ja unelmoit, 'halvan ja kertakäyttöisen' tie näyttää vähemmän houkuttelevalta ajan myötä. Alat tulemaan tietoiseksi jätevuorista joita me jätämme taaksemme, ja kuinka uusien, kiiltävien tavaroiden saaminen joka viikko ei tee sinusta yhtään sen onnellisempaa. Olet myös varmempi itsestäsi, eikä sinulla ole niin paljoa tarvetta päästä petkuttamaan ihmisiä tunteaksesi itsesi omahyväiseksi. Et vain välitä niin hitosti ohimenevästä ja tietäen täysin että kaikki se voisi tuhoutua huomenna, alat rakentamaan tulevaisuuden varalle. Tykkään asua heidän kanssaan, ajattelijoiden ja haaveilijoiden.

En pysty sanomaan yhtäkään asiaa joka rajoittaisi tuolla tavalla ajattelevien ihmisten sisäänpääsyä sivilisaatioon. Mielestäni sellaisen yhteiskunnan täytyy muodostaa itsensä irtautumalla, ja se alkaa mädäntymään heti sen tapahtuessa, koska on mahdotonta saada aikaiseksi byrokratiaa, joka pitäisi idiootit loitolla. Mutta kaltaisilleni ihmisille se sivilisaatio jonka tahdomme on enemmän Ruotsin kaltainen, ja me tulemme aina työskentelemään sitä kohti, jopa pienissä asioissa kuten tietokoneissa ja kylpyhuoneen kalusteissa."

Tunsin että hän ei ollut sinut aihepiirin kanssa, joten vaihdoin sitä nopeasti ja puhuin hetkisen tietokoneista, Hän oli hyvä keskustelija ja omasi sen luonnollisen itsevarman ystävällisyyden kuten monet ruotsalaiset, joten meillä oli mukava hetkinen. Kun minun oli aika siirtyä toisaalle, koska olimme vielä salsakäytävällä (pesuaineiden hajun, kirkkaankiiltävien muovipakkausten ja Marvin Gayen musiikin ympäröimänä), hän antoi minun tietää jollain pienellä tavalla että hän arvosti rehellisyyttäni. Ei merkkiä että oliko hän samaa mieltä vai ei, mutta huomasin että hän mietti asiaa. Ehkä analysoi sen vaikutusta vuosituhannen ajalle. Tykkään asua heidän kanssaan, ajattelijoiden ja haaveksijoiden.

SRP, 15. lokakuuta 2004