(Tämä perustuu keskusteluun erittäin älykkään ystäväni kanssa, joka, kuten suurin osa ihmisistä, oli kasvatettu liberaaleissa ideoissa eikä ollut omannut aikaa miettiä niitä läpi. Sokrates pitää minun ja kahden muun paikkaa, ja idealisoitu Bret vastaa ystävääni ja neljää muuta.)

Bret: Terve, Sokrates. Minulle on kerrottu että pidät demokratiaa huonona, ja aristokratiaa hyvänä.

Sokrates: Joten uskot että demokratia on kaikista paras - voitko kertoa miksi?

Bret: Yksilö on tärkein hyödyke, ja demokratia sallii yksilön ilmaista itseään, ja edustuksen kautta sille valtaa sellaisia yhteiskuntia vastaan jotka voivat aiheuttaa harmia yksilölle. Se on yksilönvapautta, ja se on kehittyneen yhteiskunnan korkein päämäärä.

Sokrates: Se kuulostaa ihan hyvältä. Mutta kerropas - jos joku yksilö kehittäisi viruksen joka tuhoaisi koko ihmiskunnan, estäisitkö häntä?

Bret: Tottakai. Hän uhkaisi yksilöiden oikeuksia, ja hänet pitäisi pysäyttää.

Sokrates: Vaikka hänellä on oikeus vapauteen ja itsensä ilmaisuun?

Bret: Hänen itsensäilmaisu estäisi muita saavuttamasta samaa vapautta, joten kokonaisuuden nimessä, me kieltäisimme sen häneltä.

Sokrates: Joten jos yksilö tekee jotain kokonaisuudelle tuhoisaa, se täytyy estää?

Bret: Ilmeisesti, jos se rajoittaa kokonaisuuden vapautta.

Sokrates: Mitä jos se yksilö käyttäisi vapauttaan luodakseen poliittisen tilan joka rajoittaisi kokonaisuuden vapautta?

Bret: Häntä pitäisi rajoittaa.

Sokrates: Joten jos yksi yksilö käyttäisi vapauttaan kokonaisuuden vapauden supistamiseen, häntä tulisi estää. Mitä jos enemmän kuin yksi yksilö tekisi näin?

Bret: Heitä tulisi myös rajoittaa.

Sokrates: Mitä jos nämä yksilöt eivät tietäisi että heidän äänensä kaventaisivat kokonaisuuden vapautta?

Bret: Heitä pitäisi silti rajoittaa.

Sokrates: Mitä jos nämä yksilöt muodostaisivat enemmistön?

Bret: Jotta demokratia voisi jatkua, heitä pitäisi rajoittaa.

Sokrates: Mutta sitten pitäisi olla joku heitä rajoittamassa?

Bret: Kyllä, viisas johtaja.

Sokrates: Eli miten tämä eroaa kuninkaasta?

Bret: No, ihmisillä on vapautta.

Sokrates: Mutta vain valita mikä on jo valittu, nimittäin demokratia?

Bret: Mikä tahansa muu kaventaisi muiden vapautta.

Sokrates: Ja jotta he välttäisivät tämän kohtalon he tarvitsevat - kuninkaan?

Bret: Ei, äänestetyn johtajan.

Sokrates: Mutta jos he eivät tiedä milloin heidän päätöksensä rajoittavat kokonaisuuden vapautta, kuinka he voivat valita oikeat äänestetyt virkamiehet?

Bret: Jos he eivät valitse, he menettävät vapautensa.

Sokrates: Mutta kuninkaan kanssa heillä on aina vapautensa?

Bret: Paitsi johtajan valitsemisessa!

Sokrates: Mutta olemme jo selvittäneet että he eivät voi tietää että ovatko valitsemassa johtajaa joka rajoittaa kokonaisuuden vapautta vai ei, ja että jos he valitsevat väärät vaihtoehdot, heitä täytyy estää. Onko heillä täten todella vapaus valita johtaja?

Bret: No, se on vapautta rajojen sisällä.

Sokrates: Minustä näyttää siltä että kuningas tarjoaa saman rajatun vapauden, ja poistaa mahdollisuuden että ihmiset tekisivät valintoja joita he eivät ymmärrä. Oletetaan että tämän päivän ihmiset äänestävät jonkin puolesta joka rajoittaisi kokonaisuuden vapauksia vaikkapa 500 vuoden päästä, ja kun siitä on äänestetty, mikään ei voisi muuttaa sitä suuntaa?

Bret: Tietysti sitä joutuisi muuttamaan. Valistuksen, tai jonkin muun vastaavan kautta.

Sokrates: Mitä jos valistus ei tehoaisi - jos se olisi jotain niin monimutkaista ettei keskiverto ihminen voisi sitä ymmärtää?

Bret: Sitten heidän ääntään tulisi rajoittaa.

Sokrates: Joten jos joku äänestää jonkin puolesta joka välttämättä rajoittaisi kokonaisuuden vapauksia kaukaisessa tulevaisuudessa, hänen ääntään tulisi rajoittaa?

Bret: Kyllä.

Sokrates: Mutta demokratian täytyy rajoittaa kokonaisuuden vapautta säilyttääkseen itsensä huonoilta ääniltä. Oletko samaa mieltä?

Bret: Tottakai.

Sokrates: Ja ääniä jotka rajoittavat kokonaisuuden vapautta täytyy rajoittaa?

Bret: Kyllä.

Sokrates: Kuuluuko siihen... demokratian puolesta äänestäminen?

(Demokratia on paradoksi: ihmiset äänestämässä asioista joita he eivät ymmärrä, jotta saavuttaisivat paradoksaalisia päämääriä kuten vapauden saada epävapautta. Se ei toimi, paitsi massojen miellyttämisessä, jotka uskoessaan olevansa "vapaita" jättävät kulissientakaiset kauppakoneistot huomiotta.)