Radikaali Traditionalismi ja Nihilismi
Home

Radikaali Traditionalismi ja Nihilismi

Yksi oppitunti meidän kaikkien pitäisi oppia varhain, nimittäin että jos tekemäsi asia ei toimi, tällöin harkitse toista menettelytapaa. Tämä ei tarkoita, että ensimmäisen vastoinkäymisen koittaessa luovuttaa ja rupee tekemään jotain muuta; se tarkoittaa, että jos tekemäsi ei ajan kuluessa tuota haluttua tulosta, niin muuta strategiaa. Eikö neliönmuotoinen tappi mene pyöreään reikään? Sinun pitää kenties ajatella välittömän tehtäväsi (neliön tunkeminen ympyräreikään) ulkopuolelta tehtäväkokonaisuutta (mikä tappi menee mihinkin reikään). Tämä kuulostaa niin perustavanlaatuiselta, mutta silti useimmat unohtavat sen.

Tästä selvempää esimerkkiä ei voi nähdä politiikasssa. Äärivasemmistolaiset paasaavat ja itkevät julkisuudessa, mutta yksityisaikanaan viettävät paljon aikaansa surkutellessa, että niin vähän osallistuu toimintaan, ja ihmetellen kuinka taivutella ihmisiä osallistumaan. Ympäristöaktivistit tunnetaan piipertävinä juoppoina, jotka ratkeavat kyyneliin ajatukselle, että useimmat ihmiset eivät välitä luonnosta, todistusaineistonaan tälle oletukselle valtavirran puuttuminen heidän loppuun kuluneista ja radikaalisoituneista ryhmistään. Samoin mitä on jäljellä konservatismista - eipä juuri piiruakaan - tuppaa jäämään osingotta nuorten osoittaessa täydellistä välinpitämättömyyttä konservatiivisista päämääristä.

Toinen hyvä esimerkki politiikasta on valkoinen nationalismi. Valkoiset nationalistit parveilevat tulen ympärillä, julistaen kuuluvasti dogmaansa ja sitten odottavat enemmistön tulevan heidän tuekseen viimeiseen loisteliaaseen rotusotaan. Ja miksi he ovat silti yksin, nämä orheat valkoiset nationalistit? Vastaus on melko yksinkertainen: he ovat liberaaleja, he ovat yhden nuotin puolue, ja vaikka he ymmärtävätkin dogmansa, he eivät osaa soveltaa sitä. Tuloksena on radikalisoitunut ryhmä ihmisiä, joilla ei ole suunnitelmaa ja eivät pysty edes järjestämään omaa mieltänsä sopiakseen poliittisesta toiminnasta. (On kolme poikkeusta: Owerthrow.com, Vanguard News ja LNSGP, tuhansista valkonationalisista ja kansallissosialistisista ryhmistä.)

Mielestäni asiat ovat surkeasti, että kummatkin, ne jotka haluavat ylläpitää perinteitä ja ne jotka haluavat suojella ympäristöämme, kärsivät samasta henkisestä sairaudesta. Kun katsoo ympäristö- ja valkonationalistiryhmien ideaaleja filosofisesti, on selvää, että ne ovat kaksi muodoltaan läheisintä uskomusta nykyään. Molemmat ovat suojeluliikkeitä, jotka pyrkivät rajoittamaan nyky-yhteiskunnan itsekkyyttä, ja korvata sen ei byrokratialla, vaan arvojärjestelmällä - arvojärjestelmä, joka on meille kaikille yhteinen, siis dramaattinen ero moniarvoiseen järjestelmään, missä ainoa jaettu arvo on usko moniarvoisuuteen. Nämä molemmat politiikan tyylilajit voitaisiin helposti vetää pois rappiosta, jos ne olisivat halukkaita tiedostamaan puutteensa.

Kuten edellä sanottu, se on yksinkertaista: Täytyy vain organisoida poliittinen puolueohjelma, joka sisältää kaikki poliittisen järjestelmän piirteet, ja sitten järjestää oma esityslistansa sellaiseksi, että se myötävaikuttaa yhteiskuntaan, samalla kun muokkaa sitä paremmaksi. Tämä tarkoittaa, ettei voi ainoastaan puoltaa vihreän liikkeen asialistastaa tai etnisen säilyttämisen (joista valkonationalismi on yksi) päämääriä, vaan pitää löytää jokin kattava tapa tehdä yhteiskunnasta jotain järvevämpää. Yksi tapa on uudelleenryhmittää valkonationalismi ja ympäristönsuojelu ikiaikaisen hallintojärjestelmän alle, jota kutsumme "perinteeksi", koska sille ei ole muuta sanaa. Se on näkökanta, joka on nykyaikaisen näkökannan ulkopuolella, mutta koska nykyaikainen näkökanta voitaisiin tiivistää neliöpalikan tunkemisena ympyräreikään, saatamme tunnistaa perinteen laajempana ajatuskantana, jossa osaamme tunnistaa mikä palikka menee mihinkin reikään.

Perinne viittaa tapoihin, joita yhteiskuntamme (tässä tapauksessa indo-eurooppalainen; kirjoittaja on indo-eurooppalainen) ovat noudattaneet vuosituhansien ajan, ja on kaikenkattavat näkökanta. Se ei ole vain poliittista, filosofista, ekonomista tai uskonnollista, vaan kaikkia näistä. Sen alku on ymmärrys ihmiskunnan asemasta, ei fyysis-ekonomisesa mielessä, vaan kosmisessa järjestyksessä, tai niissä elämän kuvioista, joita huomeemma luonnossa tai omissa mielissämme. Filosofittain sanottuna, traditionalismi on eräs kosmisen idealismin muoto, mikä tarkoittaa sen olevan uskomus missä suunnittelu-muutos ulkoisessa maailmassa (taistelun voittaminen, idean luominen, sinfonian säveltäminen) on tärkeämpi kuin mukavuudenhalu tai selviytyminen; kosminen idealismi on dramaattinen kontrasti juutalaiseen moralismiin - kuten on myös nähtävissä kristinuskossa ja liberalismissa -, jossa henkilökohtainen mukavuus ja selviytyminen ovat tärkeämpia kuin mikään muu (ainoan poikkeuksen ollessa, tietenkin, kun taistelee "oikeudesta" elää juutalaisen moraalin mukaan, missä itsemurhaa ja kostoa juhlitaan myönteisinä arvoina).

Radikaali traditionalismi on näkemys perinteestä nykyaikana. Se tunnistaa, että päästäksemme ulos modernista kriisistä, meidän täytyy ensin päästä irti modernista mielialasta; tämä on se "radikaali" osuus, mikä tarkoittaa eroamista niistä arvoista ja odotuksista, joita nykyaika tarjoaa. Radikaali tässä yhteydessä ei (välttämättä) tarkoita ekstremistitoimintaa, vaan ajattelun jyrkkää irroittamista normista. Useimmille nykyihmisille perinteen käsite ei tarkoita mitään ensimmäisellä lukukerralla, tai toisella, vaan se vaati päivän tai pari. Tämä on kynnys, jonka radikalismi on tarkoitettu ylittämään. Luonnollisena seurauksena tälle, radikaalin traditionalismin uskomus voi näyttää "radikaalilta" heille nykyaikana, sillä se on paljon kauempana kuin mitä heidät on koulutettu ymmärtämään.

Radikaali traditionalismi on hyvä ratkaisu, koska toisin kuin muut poliittiset asialistat, jotka toivovat tekevänsä muutamia muutoksia ja sitten juhlistaa voittoa ja mennä kotiin, radikaali traditionalismi tiedostaa tarpeen aloittaa ajatella hyvin eritavalla kuinka teemme asioita. Se saattaa vaatia koko nykyisen maailmamme ja tehdä siitä jotain järkevämpää, ilman teknologian hylkäämistä (vaikka saattaa vaatia sen käytön rajoittamista). Lisäksi radikaali traditionalismi ei rajoita itseään rotuun, vaikka rotu onkin erottamaton osa ideologiaa. Se ei rajoita itseään myöskään ympäristönsuojeluun, vaikka huolenpito ja hoiva ympäristölle ovatkin oleellisia osia radikaalissa traditionalismissa. Se on kokonaisvaltainen filosofia, joka puhuttelee kaikkia ihmisen yrityksiä ja tekee sen - ei yksilön tai yhteisön -, vaan kokonaisuuden kannalta:se asettaa ihmisyksilöt, -yhteisöt ja jopa planeettamme suurempaan kosmiseen järjestykseen.

Tämä kosminen järjestys, toisin kuin ihmisen järjestykset, perustuu jo olemassaoleviin luonnosta löytyviin malleihin. Se ei mielivaltainen kuten kommumismi, tai mieleltään yksiraiteinen kuten kapitalismi tai mikä tahansa ekonomiseen kilpailuun perustuva valtio. Se ei perustu vallan käsitykseen itse yli luonnon, eikä se aseta ihmistä taistelemaan luonnollista maailmaansa vastaan. Ja, toisin kuin valkonationalismi, sen näkemys rodusta on joustava; Radikaalit traditionalistit uskovat rotujen säilyttämiseen, sillä rodulliset eroavaisuudet ovat eräiden "karmaksi" kutsuman kosmisen järjestyksen ilmentymiä, mikä on henkinen likiarvo sille minkä tunnemme evoluutiona. Toisin kuin nykyaikaiset, traditionalistit näkevät evoluution kaksisuuntaisena tienä: voi joko kehittyä kohti jotain jalompaa, tai rappioitua joksikin alkukantaisemmaksi ja vähemmän jaloksi. Luonnollisesti, he näkevät nykyajan esimerkkinä jälkimmäisestä, ja kaikista uskottavin todiste on samaa mieltä heidän kanssaan.

Lopultakin, huolimatta keskittymisestään kosmisiin ideaaleihin, radikaalilla traditionalismilla on iso valttikortti nykyisyyteen nähden siinä, että se keskittyy todellisuuteen. Ei pelkästään fyysinen todellisuus, tarkoittaen aineellisia kappaleita edessämme, vaan todellisuus siitä kuinka maailmankaikkeus ja fyysinen ympäristö toimivat. Se ei korvaa tilavaa tietoa avaralla "ideologialla", ja se eikä se harhaannu taistelemaan tasa-arvosta vaihteleviin suorituksiin kykenevien keskuudessa. Nykyiset uskomusjärjestelmät ottavat usein muodon "meidän pitäisi (toimia), koska (ideaali)", mutta perinteessä ideaali on elämä itse, ja mitä pitäisi tehdä riippuu kuinka tämä elämänjärjestys toimii.

Tässä radikaali traditionalismi on lähellä eräänlaista nihilismiä. Sikäli kun sana "nihilismi" tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, on tärkeää määrittää tämänlainen nihilismi ajattelutavaksi ja havainnon työkaluksi, ei johtopäätökseksi tai ideaaliksi. Ne jotka pitävät Olemattumuutta ideana ja elämän itsensä arvona, voitaneen parhaiten ymmärtää "fatalisteina", koska he eivät usko, että mitään arvoa voi löytää, ja siten uskovat tekojaan merkityksettömiksi (hieno tapa antaa periksi). Näkökantanihilistit uskovat nihilismin olevan tapa poistaa illuusiot ja katsoa todellisuuteen itseensä, josta meidät helposti erottaa (a) omat havaintomme ja (b) tekemämme ulkoisen todellisuuden virheelliset tulkinnat. Missä johtopäätösnihilistit ottavat nihilismin tavaksi lopettaa olemassaolonsa erittelyn, näkökantanihilistit käyttävät sitä tapana katsoa syvemmälle olemassaoloon.

Tämänkaltaisen nihilismin voi ilmaista tällä tavoin: Herätessäni ymmärsin, ettei millään ole mitään luontaista arvoa paitsi sen olemassaolo osana todellisuutta itseään, kuten tuoli olisi hyödyllinen istumiselle tai ruoka hyödyllistä, koska syöminen pitkittää elämää ja siten havaintoa itseään. Vaikka tunsinkin viehätystä pysyä tässä arvottomassa tilassa, tajusin että arvottoman elämisen puoltaminen on arvo sinänsä, joten arvotonta tilaa ei voi olla kauan. Tästä syystä, sen sijaan että hylkäisin todellisuuden, hylkäsin todellisuuden ulkopuoliset arvot ja nyt yritän nähdä asiat vain siten kuin ne ovat. Tämä on kokeneen henkilön näkökantanihilismiä.

Fatalismi tai johtopäätösnihilismi on pelkästään elämän epäonnistujen todellisuus. Ihmiset, jotka eivät voi ymmärtää elämää ja ovat epäonnistuneet löytää paikkansa siinä, löytävät turvansa väittämällä, ettei siinä koskaan mitään järkeä ollutkaan, ja siten heidän ei voi odottaa osallistuvan - aivan kuin jotkin kosmiset vanhemmat valvoisivat heitä ja yrittävät pakottaa heidät siihen. Tämän ajatusmaailman ihmiset ovat aivan selvästi eksyksissä, sillä he eivät ole ymmärtäneet heidän elämiensä olevan heidän aivan omia ja olevan olemassa ilman tarvetta tulkintaan, ja vieläpä he ovat menettäneet kyvyn nähdä maailma heidän pienen olemassaolonsa takaa. Saattaa olla, että kaikki heistä eivät ole tyhmiä - useimmat ovat vain harhaanjohdettuja, nuoria ja epävarmoja, elleivät kauttaaltaan vajaita. Ne, jotka eivät ole kasvaneet ulos fatalismistaan kolmeenkymmeneen ikäkauteensa mennessä, ovat luultavasti henkisesti puutteellisia.

Kun tarkastelemme nihilismiä ja radikaalia traditionalismia, se mikä paljastuu meille on, että molemmat ovat tapoja mitätöidä nykyajan arvot ja palata kosmiseen järjestykseen, joka perustuu todellisuuden toimintatapoihin. Kummassakaan ei ole mitää moraalia, joka asettaa yksilön korkeammalle kuin jalon tehtävän; päinvastainen on totta, sillä nihilisti tunnistaa, että moraali ei ole luontaista ja periaatteessa se on toiveajattelua niiltä, jotka pelkäävät menehtyvänsä väkivaltaan. Radikaali traditionalismi, kuten nihilismi, korostaa sisäisen dialogin vaientamista siitä kuinka elää elämä, ja ottaa elämän pääarvoksi: asiat vain ovat mitä ovat.

Nämä ajattelun muodot ovat paljon kehittyneempiä kuin mitä useimmat uskovat nykyaikana. Useimmat ovat apinoita housuissa, jotka on opetettu, kiitos teknologian ja moraalin, että me olemme hitaasti jättämässä pimeän ajan taaksemme ja tulossa utopiseen tilaan. Tämänkaltainen maailmankuva on nimeltään "edistyksellinen", siinä että se uskoo edistykseen pahasta tilasta hyvään. Radikaali traditionalismi ja nihilisi karistavat olaltaan sellaiset huolenaiheet tunnistamalla, että elämän perusulottuvuudet pysyvät samoina kuin mitä aina ennekin, eikä mitään uusia vaihtoehtoja teknologian ulkopuolelta ole tarjottu meille. Kehittykää tai taantukaa. Se on kaikkineen elämän tekijä, siitä riippumatta mitä moraalisia tekosyitä tai laskelmia kehitämme puoltamaan omia mielihalujamme siitä, mitä todellisuuden "pitäisi" olla.

Nämä uskomukset ovat sitä laatua, mikä hallitsee tulevaa. Ihmiskunnalla on tuhatvuotinen aukko todellisuudesta, ensin joukkovallankumouksesta, sitten uskonnollisesta vainoharhasta ja juutalaiskristillisyydestä, ja lopulta talousjärjestelmämme, vapaan yrittämisemme, lähiöidemme ja fossiilisista polttoaineista johdetun varallisuuden kautta. Kuitenkin, totena mallilleen, harhakuvitteinen nykyisyyden järjestelmä on tuonut meille useita pahoja virheitä, ja lopputulos on tuhlannut fossiiliset polttoaineet ja jatkanut yhteiskuntien rapistamista. Siksipä harhan loppuessa me palaamme terveeseen järkeen. Jos haluamme tämän terveen järjen selviävän, me tarvitsemme kokonaisvaltaisia ideologioita kuten radikaali traditionalismi ja nihilismi yhden nuotin filosofioiden kuten valkonationalismi ja ympäristönsuojelun tilalle, sikäli kun ne vain kasvavat hajaannusta keskuudessamme.

1. kesäkuuta 2005

Our gratitude to "Lemmonliekki" for this translation.


Copyright © 1988-2006 mock Him productions