Nihilismi on nimitys uskomukselle, jonka mukaan mikään ei ole todellista tai tekemisen arvoista. Siten nihilismi on yksi idealismin muoto - toisin sanottuna uskomus siihen, että todellisuudella ja ihmismielellä on yhteinen funktio. Kun ymmärrämme ajatustemme olevan fyysistä olemassaoloa todellisempia - vaikkakin siten, että nämä kaksi ovat toisistaan riippuvaisia - pystymme hankkiutumaan eroon merkityksettömistä ennakko-oletuksistamme ja tarkastelemaan todellisuutta sellaisenaan. Ensiksi nihilismi on fatalismia, sitten realismia ja lopuksi sankarillista idealismia, jonka myötä hyväksymme, että "elämän tarkoitus" on vain ja ainoastaan se, mitä sille itse annamme. Nihilismi on älyllistä kypsymistä, johdatus tulevaisuuden filosofiaan.

« Ihminen aiheutti suku… | Home | USA:n väestöstä al… »

Venäjän hyökkäys Georgiaan oli tappio politiikoille, jotka uskoivat voimapolitiikan jääneen historiaan. Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Henrikki Heikka arvioi, että SDP:n vasen laita ja poliittinen kenttä siitä vasemmalle joutuvat miettimään uudelleen Venäjä-kuvaansa. Pitkällä tähtäimellä Heikka arvioi kriisin tekevän poliitikoille helpommaksi perustella Suomen NATO-jäsenyyttä.

– Aika harva enää tämän operaation jälkeen kyseenalaistaa sitä, että Suomella pitää olla uskottava puolustuskyky nimenomaan sitä ajatellen, että me voimme tehdä omat EU- ja Nato-linjaukset omista lähtökohdistamme.

Heikan mukaan NATO-suhde tulee ajankohtaiseksi puolestaan tulevalla vuosikymmenellä, kun joudutaan uusimaan asejärjestelmiä.

– Jos me ei pystytä yksin hankkimaan Hornetien seuraajia, niin joko me jäädään siihen asemaan, jossa Georgia on nyt eli naapuri voi tulla ja pommittaa tai sitten me hankimme koneita yhteistyössä muiden maiden kanssa, ja tässä tulee se NATO-kytkentä.

Uskottavan puolustuskyvyn vaatimus taas tekee keskustalle ja demareille helpommaksi markkinoida aikanaan NATO-jäsenyyttä äänestäjilleen.

Viidakon voitto puutarhamallista

Erikoistutkija Heikka arvioi, että Venäjän voimankäyttö oli takaisku juuri suomalaisvasemmistolle. Sen sijaan kokoomuslaisten maailmankuvaan Venäjän käyttäytyminen sopii paremmin, samoin kuin NATO.

Heikka jakaa suomalaispoliitikot kahteen koulukuntaan ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkemysten suhteen.

– Ensimmäistä koulukuntaa kollegani Tapani Vaahtoranta on kutsunut puutarhamallin kannattajiksi. Sen selkeimmät edustajat ovat olleet presidentti Halonen ja entinen ulkoministeri Tuomioja. He korostavat, että perinteinen voima- ja geopolitiikkaa on väistynyt tai väistymässä kansainvälisessä politiikassa ja ihmisoikeudet ja köyhyyden poistaminen ovat uusia haasteita, joihin pitää paneutua.

Toisen linjan Vaahtoranta on nimennyt viidakkomalliksi, joka korostaa, että perinteiset jännitteet ja voimankäyttö ovat yhä arkea kansainvälisessä politiikassa.

– Tämän mallin selkein muotoilu on puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok.) "Venäjä Venäjä Venäjä"-puhe, joka antaa hyvin erilaisen kuvan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta haasteista, kuin sen mitä esimerkiksi Halosen puheista kuulee.

Kun Georgia on Suomen tavoin pieni Venäjän naapuri, hän uskoo tämän yhteyden vain vahvistavan viidakkomallin kannattajien asemaa suomalaisessa keskustelussa.

Stubbin tulikaste

Heikka arvioi kriisiin vaikutusten Suomeen näkyvän vasta vuosien päästä. Nopeitakin vaikutuksia on, ja sellaiseksi hän listaa ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) esiinmarssin kansainväliseen julkisuuteen. Kun aiemmin Suomen ulkopolitiikkaa ovat keskeisesti linjanneet tasavallan presidentti ja pääministeri, nousi nyt Stubb Suomen linjanvetäjäksi.

Heikan mielestä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä ETYJiä edustanut Stubb ansioitui siinä, että hän pystyi yhdistämään kovaan ja maltilliseen Venäjä-linjaan jakautuneet EU-maat.

– Hän ymmärsi sen, ettei ETYJ ei ole se olennaisen instituutio tämän kriisin ratkaisussa vaan EU ja sen yhtenäisyys. Stubbin linjamuotoilut olivat sellaisia, että ne kelpasivat kaikille.

Presidentti Halosen hiljaisuuden taustalla Heikka taas uskoo olevan juuri pettymyksen Venäjän voimankäyttöön. Tämän hän arvioi pakottaneen koko vasemmiston pohtimaan Venäjä-kuvaansa.

Selonteko on linjanmäärittelyn paikka

– Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset on tapana määritellä aika ajoin annettavassa hallituksen selonteossa.

– Uutta selontekoa valmistellaan parhaillaan, ja eduskunta saa sen käsiteltäväkseen vielä syksyn aikana.

– Selonteossa käsitellään muun muassa NATO:n ja EU:n laajentumisen sekä Venäjän sisäisen kehityksen vaikutuksia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

– Osana selonteon valmistelua on tehty selvitykset mahdollisen NATO-jäsenyyden vaikutuksista ja EU:n ns. turvatakuiden merkityksestä.

– Selonteon valmistelua on tahollaan pohjustanut myös kansanedustajista koostuva turvallisuuspoliittinen seurantaryhmä. Se julkisti yksimieliset linjauksensa alkukesästä.

Lähde

Ruusuisilla kuvilla maailmasta, jossa aseet on heitetty roskiin ja kaikki ovat suunnanneet katseensa kohti ihmisoikeusutopian sateenkaarta, ei päästä kovin pitkälle ennenkuin karahdetaan kiville pahemman kerran.

Venäjä on valtava maa, eivätkä sen johtajat ole niin tyhmiä että antaisivat muiden maiden vaarantaa sen tulevaisuuden vakautta, sillä niin suurella valtiolla sisäisissäkin ongelmissa on jo aivan tarpeeksi tekemistä. Kuten Venäjän kanssa on laita, valtiot eivät puuhastele nykypolitiikkaa kuin puutarhassa, vaan kyseessä on pohjimmiltaan raakaa valtataistelua oli sanahelinän sisältö mitä hyvänsä.